Kesä- Heinäkuun vaihe 2010
Poikain kanssa suunnattiin Haukiputaan sydämeen merenrannalle Koljon mökin suojiin nauhoittamaan kielisoittimien antimia. Kamat kasattiin hyvällä vauhdilla ja aloimme soundia säätämään. Kitarat nauhoitettiin ensin ja siitä saapi se kaksikko kertoa omat tarinansa. Itse toimin siinä sessiossa lähinnä huoltomiehenä, eli keitin kahvia, lämmitin rantasaunaa, pelasin manuaali pasianssia, vittuilin ja piiskasin poikia huippusuorituksiin.
Basso hommat tehtiin kahdessa osassa, eli neljä biisiä saatiin Koljolla purkkiin, ja loput sitten tuottaja/nauhoittaja V. Ruumensaaren kotona. Hommat saatiin käynnistettyä mukavasti hyvällä draivilla. Soundin haku Koljolla ei tuottanut paljonkaan päänvaivaa, tosin uuden Spectorini mikit tuntuivat antavan aika suurta attackia, joten piti vähän varovasti soitella osuuksiani purkkiin. Eka biisi, aloitettiin helpommasta päästä eli sinkun biisin purkituksesta. The Loss saatiin hyvin purkkiin nopealla tahdilla ja hyvällä tatsilla, biisi kun on ollut hyvästi selkärangassa. Toisena purkitettiin viimeisin biisi mikä sävellettiin levylle eli The Fall of Day, loistava ralli, ehkäpä suosikkini levyltä. Biisissä piti vähän pähkäillä ja sovitella joitain osuuksia paremmiksi, ja alku "basso introon" sovitettiinkin oikein hieno ja mukavan kuuloinen jutun tynkä. Ralli saatiin mukavasti purkkiin pikkutunneille venyneenä päivänä, ja aamulla oli mukava kuunnella aikaansaannosta hymy persiissä.
Kolmas ralli, Lifetime Project, yleisön suosikkibiisi, pitin pyörittäjä jne.. Vanha sinkku ralli oli toki hyvin hallussa ja saatiin purkkiin keskivaiheen kohille, mutta sitten hommat meni proge hommiksi. Keskivaiheen basson pompottelut meni vähän uuteen uskoon ja siinä pyöriteltiin ja käännettiin sitä kohtaa aikalailla. Kokeilujen kautta voittoon, kohasta tuli 100 kertaa parempi kuin sinkulla, tosin sitä kulkua kunnioittaen, ja hyvähän se on olla vähän erilainen kuin sinkun versio. Nelosviisu eli euroviisu, jopa Ruåttalaiset tajuaa hyvän biisin perään, tosin ranskalaiset ei tajua senkään vertaa mistään mitään. Vanhin ZC biisi levyllä, kohti uuteen nousuun eli Into New Dawn. Pientä muutosta biisiin, helposti purkkiin vanhasta tottumuksesta, tulee kyllä loistava biisi levylle.
6-8.10 Elokuuta
Ruumensaaren kotistudiossa purkitettiin loput bassot eli viisi viimeistä biisiä. Paikkanahan tuo oli huomattavasti parempi mitä Koljo tarjosi. Rennompi ilmapiiri ja kiireettömyys, kun Koljon mökki sen sijaan tarjosi vuokra-ajan takia kiirettä, vähäistä unenmäärää ja runsaasti kahvin juontia. Ekana biisinä aloitettiin Veikon biisillä eli Envy, tiukka, nopea ja suoraviivainen ZC ralli. Biisi oli helppoa kauraa soittaa nauhalle pienten muutosten kera. Tokana nauhoitettiin biisi nimeltä The Serpents of Mankind. Tässäkin piti aluksi pähkäillä tiettyjä osia uusiksi, mutta sitähän varten niitä pähkäillään että ne saadaan paremmiksi, ja joskus yksinkertaisimmat hommat kuulostavat parhaimmalta. Voitta sitten vaikkapa vertailla Youtube channel versiota levyn versioon jos siltä tuntuu.
Kolmas rallipalli There Lies The Dead Man, voisssss mikä biisi, tähän joutui sovittelemaan vähän kaikenlaista pienesti ja isosti, ZC vaikein veisu ja varmaan vaikein kuunneltava biisi. Kitara hommissa oli tullut pieniä muutoksia, joten muutoksia itsellekkin, damn you boys!! No pieniä onneksi ja hommat pompotellen purkkiin. Kitarasooloa edeltävää kohtaa pitikin miettiä vähän kauemmin, itsellä kun oli ollut mahtava visio kohdasta sovitettuna. Mutta kohtahan meni uusiksi, kun alettiin toden teolla(ylläripylläri)miettimään ja hyvä kun mietittiin, koska mukavalla pompottelulla kuvioista tuli juuri sopivat. Neljäs naamavelli, Not Without a Fight, Arin papalle omistettu biisi, hieno mies. Biisi myös löytyy Tubesta Hevimesta keikalta taltioituneena. Biisin bassokuviot muuttuivat hiukan jälleen, alkupompottelut meni uusiksi ja niistä tuli paremmat. Biisin "proge" kohdassa päästiin oikein vauhtiin ja luovaan ilmentämiseen. Kyllähän siinä pyöriteltiin ties mitä ihmeellisimpiä juttuja, osa ois voinut sopia vaikkapa legendaariselle Hokkus Pokkus proge pyrähdykselle 70-luvulta.
Viides ja viimeinen Our Frontiers, oikea rokkiralli suoraan sanottuna, mahtava draivi biisissä. Biisi valmiina hyvin omassa ytimessä, paljoa ei tarvinut pähkäillä ja muutella kuvioita. Tässä sai oikein "revitellä" purkittaessa, oikein mukava soittaa ja livenä varmasti meininkikin on sitä luokkaa että oksat poies.
Siinäpä se paska olikin, katohan video vielä perrään niin avot!
-Jarno-
!!VIDEOLINKKI KITARASESSIOISTA!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti