Raskasta riffittelyä

ZeroCrowd - Kitaranauhoitukset 2010 by Ari Kokko

Kesä- ja heinäkuun aikoihin 2010

Kitaranauhoitukset ovat aina yhtä kivoja. Helppoa kuin heinänteko. Kitara vaan käteen, plektra käteen, ja hop! Noin, kitarat purkissa. Hah! Senku päivän näkis niin lopettasin soittamisen ja perustaisin sunnuntaiseuran joka olisi täynnä rumia ja rikkaita ihmisiä pelaamassa golfia.







Haukiputaalla Koljunmökillä soitin kitarani purkkiin. Pauli oli omat kompit soittanut ja soitteli jo leadejä purkkiin ja Jarno oli noin puolet bassoista nauhoittanut kun oli minun vuoro aloittaa. Lähtökohdat nauhoituksilleni olivat tooosi hyvät, olin ollut soittokiellossa pari viikkoa ranteentulehtumisen takia ja hyppäsin puikkoihin kesken pitkän työviikon. Selittää ne hiihtäjätkin kun suksi ei luista, mutta olenkin paska hiihtämään joten antakaa minulle turhat selittelyt anteeksi. Olin joka tapauksessa valmistautunut työntäyteisiin kitaranauhoituksiin. Soitin komppini suurimmaksi osaksi omalla Jackson PS-6T kitarallani, muutamat raidat Paulin Gibsonilla ja metelinantajina minulla toimi Paulin H&K Switchblade (samanlainen kuin Antti Tuiskun videossa) ja oma bugera 333 nuppini. Ensimmäiset sessiot menivät aika penkin alle kun soitto ei meinannut toimia millään pitkän tauon jälkeen. Esim. soitin jumalattoman kovaa, tuntui että kielet oli vaan edessä. Kun tekniikka ei toiminut niin aloin turvautumaan voimaan. Sanoinkin Paulille että meikä on se halonhakkaaja ja Pauli on se veistelijä. Miettikää nyt? Meikä hakkailis halkoja jossakin vitun liiterissä ja kiikuttaisin ne sitten Paulille. Pauli istuskelis verstaalla piippu suussa sellaiset pikkukakkulat päässä joitten läpi se tiirailis halakoja. – Siinä on halakos saatana, tokaisisin Paulille. Ensin Pauli kattos mua ja sitten tutkistelis halkoja hetken, ottais puukon ja vuolasis yhdestä norsun. Sitten myytäis ZeroCrowd elefantteja pitkin pitäjää ja kaikilla olis kivaa.

Biiseistä mitä eka reissulta jäi mieleen oli Into New Dawn joka letkeydellään oli mukava soitella purkkiin ja Not without a Fight jonka komppimuutokset aiheuttivat minulle päänvaivaa. En saanut kuitenkaan soittoani kuntoon koko ensimmäisen reissun aikana ja aika paskat fiilikset oli kun jäi odottelemaan toista kierrosta. Muuten oli mukavaa kaikesta vastoinkäymisistä huolimatta. Tuli saunottua, maisteltua vähän olutta ja jopa pienissä määrin nautittua mökillä olemisestakin. Kyllä siinä on ollut kylän Perteillä ihmettelemistä kun kauhea hevi soinut aamusta iltaan mökillä, ja aina välissä kun musiikki lakannut soimasta niin joku pitkä tukka käynyt kusaseen kaljapullo kädessä lähimmän koivun juurelle ja juossut takaisin sisään. Ja eiku nupit kaakkoon.














Toinen reissu oli parempi reissu. Paulin oli tarkoitus vetää loput leadit nauhalle ja mun loput kitarat. Tietenkään vastoinkäymisiltä ei säästytty kun huomattiin heti aluksi, että sen hetkiset kielet oli sen verran väsähtäneet kitarassa, että soundi ei potkinut samoilla setupeilla niin kuin viimeksi. Ja arvata saattaa ettei minulla tietenkään tullut varakieliä mukaan.. Eisssss… Eikai siinä kuin Oulusta hakeen niitä. Onneksi saimme tilattua kielet paikanpäälle lyhyellä varoitusajalla, kiitos Kallelle! Tämäkin odotusaika käytettiin hyväksi, saunottiin ja leikittiin saimaannorppia. Kun sitten päästiin soittohommiin, soitto toimi huomattavasti paremmin kuin viime reissulla. Menobiisi Envy oli mukava soitella nauhalle, menevät thrash vaikutteiset säkeistön riffit tahtilaji muutoksineen ja Hypocrisy tyyliset välinostatukset saivat kylmät väreet pintaan soittaessa, en malta odottaa että pääsen huutamaan biisin laulut nauhalle. Loput biisit menivät nauhalle tietynlaisessa sumussa, ottoja ja toistoa, kirosanoja tuli kylvettyä yhden perunamaan verran. Suurinta ongelmaa tuottivat minulle studiossa tehdyt komppimuutokset, Pauli perkELE!;), eikä asiaa yhtään helpottanut se että jätkät oli huudellut Paulin kitararaidoille kitaranmikkeihin että ”Ari elä kämmää!”.;) No kunnialla selvittiin ja saatiin lopuksi muutama kitaranäppäilykin soitella ihan rauhassa purkkiin ilman kellon tuijottamista ja stressailua.

Tosi raskaat kitarasessiot ja erityiskiitokset menee Paulille, joka teki aivan älyttömän kovan työn kitaranauhoituksissa esim. vetämällä käytännössä kokonaisen vuorokauden putkeen kitaroita nauhalle, ja Villelle jonka kärsivällisyys on jäätävää ja jolta ei paskat otot läpi pääse.

Laulunauhoituksia odottelemaan ja tässä tulevan levyn biisilista (ei järjestyksessä):
Envy
The Serpents of Mankind
Our frontiers
Into New Dawn
The Loss
Not without a Fight
The Fall of Days
There lies the Dead Man
Lifetime Project

Kitaransoittoa

ZeroCrowd - Kitaranauhoitukset 2010 by Pauli Heikkinen

Heinäkuun huudeilla 2010

Meikä oottaa levyjen tekoa aina kovasti, mutta sitte ku homma pääsee käyntiin ni menee hermot ja tekis mieli olla muualla, esim. mummon synttäreillä tms. Niin kävi nytki. Oltiin varattu huvila Haukiputaan metsästä, ja mulla oli semmonen taivaallinen mielikuva, että siellä juuaan kaljaa ja saunotaan. Sitte ku olut loppuu ni soudetaan vastarannalle, Ruotsiin hakeen lisää. Niin me tehtiinki, paitsi ei päästy Ruotsiin ku vene oli huonossa kunnossa. Tehtiin me siellä musiikkiaki. Mun piti nauhottaa kitarat, tai siis yrittää soittaa ku Ville R yritti nauhottaa niitä. Saatiin me jotain aikaa. Ei, ihan hyvinhän se meni. Sattu olemaan lomaa oikeesta työstä just se kaks viikkoa, jonka kököttelin siellä metsässä.














Pääsin testaan omaa vahvaria ekaa kertaa studiossa. Hughes & Kettner Switchblade on kiva nuppi. En ala tässä sen kummemmin pornoileen, riittää että se on hyvä. Toisena nuppina mulla oli käytössä laulavan kitaristin Arin Bugera. Soitin molemmilla yhtäaikaa sisään kahelle kanavalle ja korjailin jälkeni Marshallin JVM:llä...Paljon pelejä paskalla soittajalla, mutta pitäähän sitä jollain päteä ku sormista on nopeus loppu.

Biiseihin tuli jonkin verran muutoksia, osaan aika lailla ja osaan taas vähemmän. Eipä sitä koskaan täysin samaa kamaa tuu ku reeneissä on miettiny. Hyvä näin. Mun on turha alkaa tässä kertomaan teille kaikkien biisien nimiä ja sointupohjia. Muutamasta voin mainita. Semmonen ku The Fall of Days näytti jo kitarasessioiden aikana hyvältä. Siinä on hyvä groove, tykitystä ja hempeilyä, niinku hyvässä biisissä pitääki olla. Pääsin soittaan siihen Fender Telecasterilla emo-näppäilyä. On siellä muitaki kovia juttuja. En vaan muista niitä. Ainaki semmonen ku The Serpents of Mankind (Eläinkunnan käärmeet) on kova. Siinä on blastbeattia, koska meiän rumpali Veikko on soittanu aikanaan black metal -bändissä ja sillä on fyysinen tarve soittaa aika ajoin saatanan nopiasti tai muuten Veikko saattaa jäykistyä tai menettää hedelmällisyytensä.














Yks kappale ei jotenki istu mun korvaan (eivv...mikä metafora) jostain syystä. Kappale nimeltä Not Without a Fight on muuttunu mulle kerta kerralta hankalammaksi asiaksi. Nauhotusten jälkeen en osaa enää ees soittaa sitä. Jotenki se vaan tuntuu siltä, että onko pakko soittaa sitä. Arvatkaapa onko? On! Se soi joka reeneissä ja joka keikalla. No ehkä Aarne pistää sen kiippareilla uuteen muotoon ja Ari laulaa siihen niin nätisti, että muaki alkaa hymyilyttään.